metsrk logo

Tampereen metodistiseurakunta

Ihmistä varten

Seurakuntalaisten tarinoita

Seurakuntalehdessä ilmestyneitä kirjoituksia seurakuntalaisten elämäntarinoista.

JUMALA ON USKOLLINEN

RuskaterttuOlen Ruskaterttu, eläkkeellä oleva psykiatrinen sairaanhoitaja, Karin vaimo ja kahden aikuisen tyttären äiti. Lapsuuskodissani alkoholi väritti elämänmenoa ja koska olin ainoa lapsi, ei minulla ollut turvaa sisaruksista. Aloin hyvin nuorena turvautua Jumalaan, vaikka minulla ei ollut ketään sukulaista, joka olisi minua siihen opastanut. Uskoin Taivaan Isän kuulevan minua, mutta se vähän minua vaivasi, että mitä sillä Jeesuksella on tekemistä uskonasian kanssa. Rippileirillä minulle selvisi, että Jeesus on syntieni sovittaja ja tunnustinkin syntejäni ripittäytymällä papille ja sain ottaa vastaan Jeesuksen. Siitä lähti uskontieni.

Lue lisää...

ÄLÄ KOSKAAN LUOVUTA! PIDÄ KIINNI JEESUKSESTA!

karikoo

 Olen Kari Karjalainen 62 v, asun Ylöjärven Takamaalla, perheeseen kuuluu vaimo Ruskaterttu sekä Kissa, Koira ja kolme kanaa, meillä on myös kaksi tytärtä, jotka ovat jo lähteneet omilleen. 27 vuotta olen saanut elantoni myyntimiehenä.

Lapsena en ollut oikeastaan mistään muusta kiinnostunut kuin urheilusta, olin kesät talvet kaikki vapaa-aikani urheilukentällä kilpailuvietti oli hirvittävä, ei väliä voitinko vai hävisinkö, kilpailemaan oli päästävä, pelasin seuroissa jääkiekkoa, jalkapalloa, koripalloa, yleisurheilin ja telinevoimistelin.

Lue lisää...

Pitäkää kiinni seurakuntayhteydestä

Janne asuu Ylöjärvellä. Hänellä on vaimo ja neljä lasta; kolme tytärtä ja yksi poika. Janne kertoo tulleensa uskoon 12-13 vuotiaana. Eräässä iltatapahtumassa Kuusjärven kesäleirillä ystävä rohkaisi häntä tekemään uskonratkaisun, jota Janne oli miettinyt.

Maailma kuitenkin vei mukanaan. Hengelliset asiat pysyivät silti mielessä, mutta helluntaipiirit eivät olleet hänelle mieleen. Erottuaan avovaimostaan Janne alkoi juomaan alkoholia ja tuli muitakin päihteitä mukaan elämään. Hänestä tuli rikkinäinen ihminen. Vuosien aikana hän toivoi löytävänsä uskovan vaimon. Virven tavattuaan alkoi elämä muuttua.

Gospel Ridersin jäsen ehdotti heille tulemista metodistiseurakuntaan. Heti ensimmäisellä kerralla Janne koki löytäneensä paikkansa. Oli heti hyvä olla ja hän halusi päästä myös kasteelle. Janne liittyi ensin seurakuntaan ja loppu perhe seurasi myöhemmin perässä. Jumala on auttanut perhettä löytämään hyvän seurakuntayhteyden, jossa on ilo palvella.

Lue lisää...

Jumalalla on kaikki langat käsissään

Timo

Timo on reilu 50-vuotias suomalainen mies. Hänen perheeseensä kuuluu vaimo, kolme lasta; kaksi aikuista ja yksi teini, sekä yksi lapsenlapsi. Timolla on asunto Tampereella ja maatila Hämeenkyrössä.

Uskoon Timo kertoi tulleensa vuonna 1997 pari kuukautta vaimonsa Annen jälkeen. Hän kertoo menneensä Nokian kirkossa silloin järjestettyjen Torstai-iltojen tilaisuuteen. Illasta hän muistaa, että oli ollut tammikuu ja pakkassää, tilaisuudessa oli ollut puhumassa Markku Koivisto. Jumala on siunannut häntä suurissa ja pienissä asioissa. Timo kertoo saaneensa Jumalalta apua päivittäin valintoja tehdessään. Jumala auttaa, kun teemme vääriä valintoja. Uskonvaellus ei ole koskaan suora vaan välillä mennään harhaan.

Lue lisää...

Jumala puuttui elämääni

Marianna

Olen Marianna, syntyperäinen tamperelainen. Olen käynyt kouluni ja myös opiskellut täällä Tampereella. Työvuoteni lastentarhanopettajana suoritin etupäässä Nokialla.

Nykyään asumme mieheni Riston kanssa kahdestaan Lempäälän puolella. Kolme lastamme perheineen asuvat jo maailmalla.

Olen kasvanut uskovaisessa kodissa. Lapsuudestani muistan monia hengellisiä tilaisuuksia, joissa kävimme koko perheeni voimin. Yksi sellainen perinteinen kesätapahtuma oli ”Sanan Suvipäivät”. Olen saanut kuulla Jumaan sanaa lapsesta saakka. Lapsuudenkodissani kokoontui erilaisia rukouspiirejä ja ompeluseuroja, joissa laulettiin virsiä sekä pidettiin ”väkeviä saarnoja” kuten isälläni oli tapana sanoa. Olen kasvanut papin tyttärenä ja hengelliset asiat ovat olleet sitä kautta tuttuja pienestä pitäen.

Lue lisää...

Terveisiä seurakuntalaiselta

Risto

Olen Risto, kohta 66 vuotta ja perheellinen yrittäjä. Minun pitäisi jo olla eläkkeellä, mutta päivätyö jatkuu edelleen omassa yrityksessä poikieni kanssa. Autoista olen ollut kiinnostunut pienestä pojasta asti ja autoista tuli myös ammattini.

Tapasin tulevan vaimoni Mariannan 23-vuotiaana, naimisiin menimme melko pian ja perheeseemme syntyi kolme lasta, kaksi poikaa ja yksi tytär. Elämässä, kuten yleensä, oli tyyntä ja myrskyä ja erään myrskyn jälkeen vaimoni tuli uskoon vuonna 1987. Aloin myös itsekin kiinnostua uskon asioista. Kerran tapasin erään tuttavan, joka kertoi että Tampereella toimii Suomen liikemiesten kristillinen yhdistys (STELK). Kiinnostuin asiasta ja siellä jonkin aikaa käytyäni suuntani muuttui ja tulin uskoon.

Lue lisää...

Henri ja enkeli

Henkka

Henri on perheemme nuorin neljän veljeksen sarjassa. Hän on 23 vuotias. Henkan syntymä oli meille melkoinen järkytys ja pelkäsimme menettävämme hänet. Hänellä oli neljännen asteen aivoverenvuoto ym. ongelmia. Leikkauksia tehtiin ensimmäisen puolentoista vuoden aikana yksitoista kertaa, sekä lukuisia muita hoitotoimenpiteitä.

Henrillä on kehitysvamma, vaikea näkövamma, sekä useita sairauksia joita pidetään kurissa lääkkein. Vaikeuksista ja sairauksista huolimatta Henri on erittäin iloinen ja elämänmyönteinen nuori mies. Ainoat harmittavat asiat ovat yleensä, jos hän ei ole päässyt kyläilemään, tai äiti ei löydä suuresta CD­valikoimasta juuri oikeaa levyä.

Musiikki on Henrille tärkeä ja hänellä onkin valtava kokoelma Cd­levyjä. Hän on käynyt erilaisissa musiikkitapahtumissa ja konserteissa. Musiikin lisäksi Henri tykkää kyläillä ja kesällä yksi lempipaikoista on Sorsapuisto. Siellä Henkka saa kuunnella lintujen ääniä ja syöttää niille leipää.

Lue lisää...

Wanza is grateful to God - Wanza on kiitollinen Jumalalle

 

Wanza

 I am a Kenyan woman. I have four sisters and five brothers. I live in Tampere and work in a hospital. I have lived in Finland for almost three years.  In Tampere I have lived for one year. Living in Finland has been an eye-opener for my life. What I can say is that Finns are nice and friendly people and also hard-working, when it comes to work!  Of course, winter is very cold, but in a way I have come to get used to it. Finland is the best place to be especially when it is summer time. Here are nice lakes and everywhere it is clean!

I met Jesus Christ when I was a little girl. I grew up in a Christian family and we used to go to a Pentecostal Church in Mombasa. Then as a little girl I used to attend Sunday school and that is when I met Jesus Christ as my personal Saviour. Up to now I thank the Lord for bringing me this far in my life.

Lue lisää...

Pekan nuoruudessa vauhtia ja vaaratilanteita

Pekka P

 

Pekan nuoruudessa vauhtia ja vaaratilanteita, nyt käy viikoittain kirkossa ja kiittää Jumalaa

Olen 51 v. Tampereella jo vuosia asunut mies. Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä vaimo Katri, poika Henri sekä koirat Goljat ja Vita. Kolme vanhempaa poikaa Roope, Allan ja Miika ovat jo muuttaneet kotoa pois omiin elämiinsä.

Tarinani lyhykäisyydessään on varmasti melko tavallinen Suomessa. Nuoruudessa ”vauhtia ja vaaratilanteita” ja kyllä sitä kesti myöskin aikuiseksi kasvamisen jälkeenkin. Kati hoiti perheen ja minä työn, sekä juhlimisen. Alkoholi ja vieraat suhteet eivät olleet minulle vieraita asioita. Kiivasluonteisena myös väkivalta kuului joskus elämäämme, jota myöskin kadun nykyisin hyvin paljon.

Kasvoin maaseudulla pienellä maatilalla isovanhempieni otettua minut kasvatikseen kolme vuotiaana. Papallani oli kuusi tytärtä, eikä yhtään poikaa, joten olin heille odotettu viisikymmenvuotislahja. Lapsuus­ ja nuoruusvuoteni olivat hyviä ja mielenkiitoisia. Minulla oli paljon tilaa ja eläimiä ympärillä. Ainoa huono puoli oli että ikäistoverit olivat vähissä. Lähin kaverini asui 2 km päässä, eikä ollut suotavaa käydä siellä liian usein.

Lue lisää...

Kirsin tarina

kirsiSynnyin perheeseen jossa molemmat vanhempani ovat uskossa. Minulla on myös pikkuveli ja isosisko jolla on down- syndrooma. Lapsuuteni oli tosi onnellista mutta koulussa minua kiusattiin muistini mukaan koko ala-asteen ajan. Olin aina se ujo ja hiljainen. Yläasteella sitten kaikki muuttui, kun löysin uusia ystäviä. Pukeutumistyylini muuttui todella radikaalisti ja aloin käyttämään mustia vaatteita ja meikkasin voimakkaasti. Ryhdyin kuuntelemaan raskaampaa musiikkia. Kuvioihin tuli tupakka ja alkoholi. Jälkeenpäin ajateltuna tein itselleni suojakuoren ja muistan ajatelleeni, että ihan sama mitä muut ajattelee.  Olin polttanut tupakkaa jo jonkin aikaa kun menin huonoon kuntoon. Lääkäri sanoi että minulla on alkava keuhkokuume ja jos en lopeta tupakanpolttoa, niin mun ei käy hyvin. En kuitenkaan lopettanut.

Lue lisää...

Juuso – Metodistikirkosta löytyi yhteinen sävel

JuusoSynnyin seitsenlapsiseen perheeseen kolmanneksi vanhimpana. Isäni oli saanut hengellisen herätyksen 70­luvulla ja hän kertoi mielellään meille lapsille Raamatusta, Jumalasta ja Jeesuksesta. Rukoilimme myös yleensä iltarukoukset yhdessä ja luimme mm. Ikuisia Kertomuksia­kirjasarjaa. Muistan huoneessamme olleen taulun johon oli kirjoitettu Jeremiaan kirjan luvusta 31 pätkä: "..ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen". Lapsuuteni oli onnellista ja muistan kuinka iloinen olin, kun 9­-vuotiaana sain ihan oman Raamatun.

Lue lisää...

Tervetuloa kirkkoon!

SixtenSixten Bäckman kertoo: olen syntynyt 1954 Tammisaaressa. Koulutukseni on filosofian maisteri ja datanomi. Olen naimisissa Annin kanssa. Olen ollut vuodesta 2013 metodistiseurakunnan jäsen. Tulin seurakuntaan vaimon mukana. Anni tekee seurakunnassa ulkomaalaistyötä, ja on ollut sen alkuun panijana.

Pastori Jan-Markus Jeromaa pyysi minua mukaan tervetulotiimiin, jonka vetäjänä toimin nykyisin. Olen ollut siinä jo suunnilleen vuoden verran. Minun mielestäni tervetulotiimi tekee tärkeää työtä: jokainen tulija toivotetaan tervetulleeksi ja tulee kirkkoon sisään hyvällä mielellä. Työhön kuuluu myös ihmisten opastamista.

Lue lisää...

Elämä Jumalan kanssa on mielenkiintoista

PirkkoPirkko Suoniemi on saanut elää mielenkiintoista elämää Jumalan kanssa ja Jumalan käytössä. Pirkko lähti maailmalle Raumalta ja elämä on kulkenut monien kaupunkien ja eri maiden kautta Tampereelle ja metodistikirkkoon. Sairaalamaailmassa työskennellyt Pirkko on nyt eläkkeellä ja asuu Multisillassa aviomiehensä kanssa omakotitalossa, jonka alakerrassa mies pitää musiikkikoulua.

Pirkko kertoo, ettei hänellä ollut juuri mitään käsitystä uskosta ja Jumalasta lapsena ja nuorena. Ollessaan hieman alle 27 -vuotias hän muutti Uuteenkaupunkiin töihin ja mietti, mitä elämä mahtaa tuoda tullessaan. Yhtäkkiä hän kuuli Jumalan äänen puhuvan.”Tiesin sen olevan Jumala. Jumala kysyi minulta: Onko tämä sitä elämää, mitä haluat haluat elää? Vastasin, että ’Ei ’ ja Jumala sanoi, että hän haluaa antaa minulle uuden elämän”, kertoo Pirkko. 

Lue lisää...

Paluumuuttaja löysi kodin

Miina

Seurakuntaamme saatiin uutta energiaa, kun Miina Mänttäri muutti Yhdysvalloista takaisin Suomen ja löysi tiensä Tampereen metodistiseurakuntaan.

Miina on syntyjään tamperelainen, mutta muutti n. 9-10-vuotiaana ulkomaille perheensä kanssa. Suomessa elettiin silloin lama-aikaa, ja perhe halusi aloittaa puhtaalta pöydältä Amerikassa. Perhe oli ollut pitkään uskossa ja Miinan vanhemmilla on helluntailaistaustaa. Vaikka yhteys seurakuntaan oli hiipunut, niin Miinan vanhemmat kertoivat hänelle paljon Jeesuksesta ja Hänen teoistaan.

Lue lisää...

Kutsumus maahanmuuttajien parissa

anni

Anni Bäckmanin elämän tärkeissä päätöksissä Jumala on vastannut rukouksiin heti.

”Vastaus tuli suoraan ylhäältä ja meni päästä alaspäin läpi koko kehon”, kuvailee Anni saamaansa merkityksellistä rukousvastausta.

Lue lisää...

Olkaa kärsivällisiä!

Boatengit

Simon ja Chistiana ovat seurakuntamme uusia jäseniä. He eivät kuitenkaan ole uusia metodistiseurakunnassa, vaan metodisteja, jotka Jumala toi tänne Afrikan Ghanasta asti. Nyt he kuuluvat Tampereen metodistiseurakuntaan tuoden kansainvälistä tuulahdusta seurakuntaamme. Perheeseen kuuluvat myös 3-vuotias Jeffrey ja huhtikuussa syntynyt Eugenia.

Lue lisää...

"Jutta liekeissä"

Piakkoin olen 1½-vuotias uskova, halleluja! Sain ottaa Jeesuksen Kristuksen vastaan sydämeeni 11.1.2012 ja sain uudesti syntyä uutena luomuksena Hänessä, Hänelle.

Lue lisää...

Luota jumalaan

Tampereen metodistiseurakuntaan vuosi sitten liittynyt Tanja luottaa Jumalan johdatukseen elämässään ja rohkaisee muitakin jättämään elämänsä Herran huomaan. Tanja itse kasvoi luterilaisessa, tapakristillisessä kodissa perheen kuopuksena ja iltatähtenä kahden isosiskon ja isoveljen kanssa. Pirkanmaalla ikänsä asunut Tanja on ollut naimisissa pian10 vuotta ja perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi kaksi vauhdikasta koiraa.

Lue lisää...

Rukous kantaa

kallionpt

Seurakuntamme uusia jäseniä ovat Ruut ja Petri Kallionpää, jotka liittyivät Tampereen metodistiseurakuntaan 9. syyskuuta 2012. Pariskunta löysi tiensä seurakuntaan seurakuntaan kuuluvan ystävän kautta.

Nokialta kotoisin olevalla Ruutilla oli helluntalainen lapsuudenkoti ja usko on ollut osa hänen elämäänsä jo pienestä pitäen. Uskonratkaisunsa hän teki noin 8-9-vuotiaana. Rukous on ollut tärkeä osa Ruutin elämässä ja hän on saanut kokea monia rukousvastauksia. Hänellä on ollut myös mielenkiintoinen rukousystävä vuodesta 1998 lähtien, kun hän on ollut kirjeenvaihdossa korealaisen pastorin Yonggi Chon kanssa. Chon seurakunta on perustettu 1950-luvulla ja se on kasvanut näinä vuosina kolmen hengen seurakunnasta miljoonan jäsenen seurakunnaksi. Vapaa-aika tilitoimistossa työskentelevällä Ruutilla kuluu pääasiassa viisivuotiaan Aino-tyttären ja puolison Petrin kanssa, mutta Ruut käy myös seurakunnan käsityökerhossa sekä on mukana pyhäkoulu- ja tarjoilupalvelussa.

Lue lisää...

Pekka: Herra on hyvä

HERRA ON HYVÄ!

Pekka Lahtinen on Tampereelta kotoisin oleva eläkeläinen, jonka elämästä ei ole puuttunut hurjia käänteitä.

Nuorena miehenä Pekka harrasti nyrkkeilyä ja kilpaili ihan SM-tasolla. Hän oli valmistautunut lähtemään Melbournen olympialaisiin, mutta suunnitelmat muuttuivatkin yhtäkkiä. Nyrkkeilyn lisäksi Pekka harrasti moottoripyöräilyä ja kesäkuussa 1956 hänen tarkoituksenaan oli osallistua Pyynikin ajoihin. Kisoja edeltävänä iltana, perjantaina 13. kesäkuuta, Pekka oli kaveriporukan kanssa liikkeellä ja oli lähdössä ostamaan ”pimeää pulloa”. Ennen sitä hän oli saarnannut kavereilleen, vaikkei ollut vielä uskossa, että ”Jeesus Kristus on kuollut ristillä meidän jokaisen puolesta, jotta meillä kaikilla olisi iankaikkinen elämä”. Viritetyn moottoripyörän selkään hypätessään hän oli vielä lisännyt, että ”jos perkele on vahvempi kuin Jumala, niin viiden minuutin kuluttua kuulette ambulanssin äänen, ja tiedätte sitten, että olen taivaassa pitämässä teille peripaikkoja”.

Ei mennyt kuin hetki, kun ambulanssin äänet kuuluivat, jolloin kaverit totesivat keskenään, että ”nyt Pekkaa viedään”. Nuori mies oli törmännyt ylinopeutta ajaessaan tolppaan. Juuri ennen törmäystä hän oli ehtinyt rukoilla Jumalalta, ettei ottaisi häntä vielä pois.

Lue lisää...

Olkaa kuuliaisia lapsia älkääkä taipuko noudattamaan himoja, joiden vallassa ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte. Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette.
1. Piet. 1:14-15

 

fairtrade