metsrk logo

Tampereen metodistiseurakunta

Ihmistä varten

Muut kirjoitukset

Verkkosivuilla julkaistuja seurakuntalehden kirjoituksia, jotka eivät sovi muiden otsakkeiden alle.

Puusta pitkälle

Juuso Pasonen

Katsellessani syksyisiä puita ja niistä hiljalleen tippuvia lehtiä, tulee mieleeni virsirunoilijan Achreniuksen teksti: Hän lyöpii ja tukee, Hän riisuu ja pukee, Hän lymyy ja ilmestyy taas, Hän tyhjentää tyhjäks ja alentaa köyhäks, mutta tyhjän ja köyhän sitten täyttääpi armonsa rikkaudella. Teksti kertoo Jumalan työstä ihmisissä mutta sopii myös jollain tapaa syksyisiin puihinkin. Nuoruuteni kodin pihalla kasvoi vierekkäin kaksi koivua. Loppusyksyllä ja talvella ne näyttivät tismalleen samanlaisilta: lehdettömiltä ja mustilta. Mutta kun kevätaurinko talven jälkeen alkoi lämmittää ja sen valo osui noihin puihin, alkoi toiseen niistä ilmestyä elonmerkkejä. Auringon valo ikään kuin herätti puun ja sai aikaan siinä aikaan elämää. Se virkosi. Toinen puista pysyi silti lehdettömänä ja synkkänä. Se oli kuollut eikä siinä virrannut elämää, vaikka sama aurinko sitäkin valaisi.

Lue lisää...

Evankeliumia Vepsän kyliin

Fb75

 

Allegro seisoi Kouvolan asemalla. Kuulutuksen mukaan ”junasta riippumattomista syistä”. Jatkaisimme kaiutintädin mukaan matkaa heti kun mahdollista. Aprikoimme Pirjon ja Ainon kanssa viivästyksen syytä.  Hetkeksi riemastuin että vihdoin junamme liikkuu kun viereisen raiteen karavaani nytkähti liikkeeseen tulosuuntaamme päin.

 

    Kallion Aino Helsingin seurakunnasta ja Pölläsen Pirjo Lahdesta ovat tehneet näitä lähetysmatkoja useita, useita vuosia eikä kuulemma koskaan ennen ole tarvinnut seistä niin pitkään millään asemalla. Nyt matelimme kohti Venäjän rajaa. Myöhässä olimme ties kuinka paljon. Perillä Pietarin asemalla olimme yli kaksi tuntia aikataulusta jäljessä. Pakkauduimme pakaaseinemme ja lelusäkkeinemme yhdeksän hengen pikkubussiin ja sukelsimme Pietarin alkavaan yöhön, Pietarin evankelisen akatemian suojiin yöpuulle.

    Lähdimme aamulla matkaan kohti Vepsän kyliä ja joukkoomme liittyivät venäläiset, iloiset evankelistat Novgorodista: Luba, Ira, Xenja, Tatjana ja Jevgeni. Pastori, Natalia, oli lyöttäytynyt porukoihimme jo illalla. Matkan varrelta ostimme hedelmiä, voileipätarpeita ja karamellia Vepsän lapsille, sekä muulle väelle kesätapahtumiin ja itsellemme evästä.

Lue lisää...

Lähtemistä, rukoilemista ja omastaan antamista

Liisa Lehti 

      Aurinkoisena Helatorstaina osallistuin vuosittain järjestettävään Suomen metodistikirkon lähetyspäivään Lahdessa. Penkkiriveissä istui suurimmaksi osaksi samat uskolliset lähetysihmiset kuin aikaisempinakin vuosina. Näillä samoilla uskollisilla alkaa myös olla jo ikää. Toivoisin, että nuorempi sukupolvi innostuisi lähetystyöstä enemmän.

     Lähetystyö on kaikkien kristittyjen yhteinen asia. Evankeliumin työtä meillä on aina riittämiin omassa kaupungissamme ja omassa elinpiirissämme – se on jokapäiväinen tehtävämme. Lähetystyö on kuitenkin jotain, jossa yleensä lähetämme jonkun tai joitakuita viemään evankeliumia ja avustusta sinne, minne emme ehkä itse voi lähteä - yleensä toiseen maahan, hätää kärsiville ja vieraiden uskontojen keskuuteen. Tallaista ulkolähetystyötä kirkkomme on tehnyt jo vuosia Intiassa ja Vepsässä Venäjällä sekä tällä hetkellä myös Thaimaassa.

Lue lisää...

Intia tarvitsee Kristusta

Olin lähetysmatkalla Intiassa kuvaamassa Suomen metodistikirkon avustuskohteita: kristillistä koulua Chennain kaupungissa sekä kummilapsiamme, köyhien leskien auttamista ja muna- maitoprojektia Nellipudin kylässä.

Lähdimme 30.6. pastorimme Jan-Markus Jeromaan kanssa lentoasemalle. Siellä joukkoomme liittyi myös Porin metodistiseurakunnasta Maija Liljeroos. Jan-Markus oli matkassa toista kertaa. Maijalla kertoja kertynyt jo kymmenkunta. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, toivottavasti ei viimeinen.

Lentoreittimme oli Helsinki-Rooma-Colombo-Chennai. Matka kesti noin vuorokauden. Perille päästyämme, passi­ ja tullimuodollisuuksien jälkeen astuimme ilmastoidusta terminaalista ikään kuin kostean ja lämpimän seinämän lävitse ohueen hyytelöön. Äänimerkit löivät korville. Autot, mopot ja riksat spurttailivat toistensa ajatuksia lukien parkkialueelta totaaliseen kaaokseen! Ilman löyhkä, josta olin kuullut, oli odottamaani vaisumpi. Eikä kyseiset seikat juurikaan haitanneet minua, sillä kokoajan tarjoiltiin uutta hämmästeltävää.

Tunnin taksimatkan jälkeen saavuimme Chennain Kolathurissa sijaitsevalle kristilliselle koululle. Emäntänämme toimi Vijaya Fredrick, joka oli saavuttuamme useamman sydänleikkauksen uuvuttama ja sänkypotilaana. Silti hän oli meidän voinnistamme huolissaan. Hän pyysi, edelleen, esirukousta toipumiseen, joka matkamme aikana etenikin hyvin. Hänen mainioina käsinä ja jalkoina toimivat intialaiset “tehotytöt”, tyttärensä Felvia Santhi ja Rani. He hoitivat myös tarpeellisen tulkkauksenkin.

Lue lisää...

”Tee hyvää”: Wesleyn jalanjäljillä

Wesleykuva“Tee kaikkea hyvää. Kaikin tavoin. Kaikin keinoin. Kaikissa tilanteissa. Kaikkina aikoina.Kaikille ihmisille. Niin kauan kuin voit.” -John Wesley

Lue lisää...

Kristuksen edustajana sosiaalisessa mediassa

Liisa 

Muutama vuosi sitten laitoin some-päivitykseeni kuvan minusta ja ystävästäni lomamatkalla Etelä-Euroopassa. Kohdemaassa oli kuuma ja ystävälläni oli hellevaatteet päällä. Ystäväni pahastui lataamastani kuvasta, koska en ensinnäkään ollut kysynyt häneltä lupaa kuvan jakamiseen ja toiseksi koska hän on kristitty ja tuossa kuvassa hän oli melko vähissä vaatteissa. Sosiaalisessa mediassa pätee tietyt hyvän tavan mukaiset käytössäännöt, kuten se, että kaverin kuvaa ei saa julkaista ilman lupaa, eikä kenenkään mainetta saa mustata. Tämän minä opin kantapään kautta, kun en juuri ajatellut muuta kuin että se on kiva kuva meistä.

Lue lisää...

Pyhä laumaeläin

Sami Lind”Ihminen on laumaeläin” on otsikko, jonka edelleen muistan äidinkielen ainekirjoituksessa yläasteelta (kyllä, silloin se oli yläaste). Ihmiset tosiaankin muodostavat erilaisia ryhmiä, yhteisöjä, jotka ovat suurempia ja pienempiä. Esimerkkejä on helppo löytää. Perhe on yksi, kaveriporukat toinen, harrastusseurat kolmas ja kansakunta olkoon neljäs, vaikkakin se on hyvin abstrakti yhteisö.

Yhteisöillä on omat sisäiset sääntönsä ja koodistonsa, joiden mukaan käyttäydytään ja toimitaan, ja joiden kautta myös toisten toimintaa tulkitaan. Osa säännöistä ilmaistaan ääneen tai joskus jopa kirjallisestikin, mutta suurin osa on hiljaisesti elämisen kautta muodostunutta, luonnollista asennoitumista arkiympäristöön. Siis sellaista yhteisön kulttuuria.

Lue lisää...

Jotta me olisimme yhtä

Liisa 

Jeesus rukoilee yhtenäisyytemme ja keskinäisen rakkautemme puolesta. Hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee. 

Johanneksen evankeliumissa on Jeesuksen jäähyväisrukous, josta voimme lukea, mitä Jeesus tänäkin päivänä puolestamme rukoilee.

”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” Joh. 17:11 Tämän jälkeen samat sanat yhtenäisyydestä toistuvat rukouksessa vielä kolmesti. Tämä yhtä oleminen vaikuttaa olevan todella tärkeää, koska Jeesus niin tosissaan rukoilee sitä Isältä. Jeesus tiesi, millaiset haasteet uskovien seurakunta tulisi kohtaamaan ja miten paholainen yrittäisi rikkoa uskovien keskinäiset välit. Nämä samat haasteet kohtaavat myös meidän aikaamme ja meidän seurakuntaamme. 

Lue lisää...

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vanhan vuoden lopulla ja uuden alkaessa meillä ihmisillä on tapana tehdä erilaisia lupauksia ja toivoa ystäville ja koko maailmalle parempaa elämää ensivuodeksi. Seurakunnan kirkolle keskittyvä toiminta hiljenee hetkeksi joulun jälkeen, mutta seurakunta uskovien yhteisönä ei hiljene. Se on toivon ja rakkauden sanoman välittäjä siellä, missä siihen uskon kautta liitetyt ikinä liikkuvatkaan.

Kun kohtaamme Jumalan ja usko alkaa kasvaa meissä, se johtuu siitä, että Jumala on jollakin lailla jonkun kautta puhunut meille. Se voi olla ystävä kahvikupin äärellä, saarnaaja kirkossa, TV-ohjelma tai mikä vain elämämme tapahtuma. Usein Jumalan kohtaaminen tapahtuu arjessa toisten ihmisten kautta. Siksi seurakunnan tulisi näkyä siellä, missä ihmiset elävät elämäänsä: työpaikoilla, kaupungin kaduilla ja puistoissa, erilaisissa tapahtumissa jne.

Lue lisää...

Nämä askeleet ovat ihanat

Evankeliointitiimi on tehnyt jo muutaman vuoden Sini Lahnajärven johtamana evankeliumin työtä kiertämällä erilaisissa päihdehoitoloissa ja vankiloissa Viroa myöden. Säännöllisiä paikkoja lähistollä ovat olleet A-klinikkasäätiön Vipusen katkaisuasema ja Kylmäkosken vankila.  Lisäksi sanomaa on kerrottu ja ihmisiä kutsuttu myös kaupunkimme toreilla ja kaduilla.

- Kesäkuussa meillä oli aktio Keskustorilla ja monet tulivat kosketetuiksi, ihmisiä tuli kirkkoon ja useat halusivat antaa elämänsä Jumalan rakastaville käsivarsille, Sini kertoo.

Lue lisää...

Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa. Jumala sanoi: "Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle." Salomo vastasi: "Sinä osoitit runsain mitoin suosiotasi palvelijallesi, isälleni Daavidille, kun hän vilpittömänä ja oikeamielisenä vaelsi teitäsi ja oli sinulle uskollinen. Sinun suosiosi säilyi runsaana loppuun saakka, sinä annoit hänelle pojan, joka tänään istuu hänen valtaistuimellaan. Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt minusta kuninkaan isäni Daavidin jälkeen, vaikka olen vain nuori poika, joka ei tiedä minne mennä, mitä tehdä. Palvelijasi on keskellä kansaa, jonka olet valinnut, keskellä ihmispaljoutta, jolla ei ole mittaa eikä määrää. Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa."
1. Kun. 3:5-9

 

fairtrade